Nousu Ykköseen noudatti huikeaa draaman kaarta

Kauden päätösottelu ja HJS:ää pelattu ottelupari kokonaisuudessaan olivat kuin kausi minikoossa. Vastoinkäymisiä ja yllättäviä käänteitä oli useampiakin, mutta lopulta viimeisellä hetkellä TamU sai käännettyä tilanteen edukseen.

Toisaalta voidaan helposti sanoa, että TamU oli otteluparissa parempi joukkue. Vaikeita hetkiä koettiin lähinnä Hämeenlinnassa vajaalla pelatessa sekä Tammelassa jatko-ottelun loppupuolella, kun kahdesta väsyneestä joukkueesta HJS löysi itsestään hiukan enemmän voimia.

Moni varmasti myös ajattelee, että juuri tällä tavalla tämän pitikin mennä. Päättyneen kauden teemana kun on ollut, että kaikki saavutetaan vaikeuksien ja vastoinkäymisten kautta.

Ottelun draaman kaaren lisäksi illasta teki aivan erityisen huikea tunnelma Tammelan stadionille. Yleisömääräksi saatiin peräti 2157 katsojaa, joista Hämeenlinnasta saapuneita oli varmasti vähintään 200–300. Sinikaarti kannusti tutusti omasta päädystään ja HJS:n väki oli sijoitettu pääkatsomon vastakkaiseen päähän. Näiden välissä lähes täysi pääkatsomo eli täysillä ottelussa mukana.

Sinisessä leirissä puhuttiin koko viikko siitä, että otteluparin kääntäminen sarjanousuksi on täysin mahdollista, ja joukkue osoitti teoillaan, että myös he uskoivat tähän täysillä. Päävalmentaja Tero Suonperä palaa siihen hetkeen, kun ensimmäinen osaottelu Hämeenlinnassa oli juuri päättynyt kahden maalin tappioon.

”Olin jo kävelemässä poispäin, ja sitten tuli sellainen olo, että tämä ei jää tähän ja se vääryys mitä me koettiin korjataan”, sanoo Suonperä viitaten ensimmäisessä osaottelussa kaihertaneisiin tuomarin ratkaisuihin.

”Ajattelin että nyt täytyy käydä kertomassa kannattajillekin, että nyt tarvitaan jokainen uskomaan asiaan oikeasti, ja halusin näyttää itse esimerkkiä ja käydä kertomassa vielä kannattajille, mitä pääni sisällä juuri päätin.”

Tästä hetkestä alkaen koko seurayhteisö uskoi nousun vielä toteutuvan, ja se huokui Suonperän mukaan joukkueelle asti.

”Kaikkein olennaisinta oli, että pelaajat olivat heti asian takana. Kun kävelin Hämeenlinnan pelin jälkeen koppiin, fiilis oli todella rauhallinen ja luottavainen. Samoin koko harjoitusviikko huokui positiivista rauhallisuutta. Oltiin löydetty sellainen olotila, jossa kaikki oli valmiita antamaan kaikkensa ja kaikki uskoivat toisiinsa.”

”Näin niitä voittavia tarinoita syntyy”, Suonperä summaa.

Kuskin paikalle heti alusta alkaen

Sinipaitojen parissa oli puhuttu paljon siitä, että ottelussa pitää olla aktiivinen alusta alkaen, sillä TamUn olisi joka tapauksessa pakko tehdä useampi maali. Samalla ohjeena oli olla kärsivällinen, sillä aikaa oli kuitenkin runsaasti. Tätä joukkue lähtikin toteuttamaan erittäin hyvin.

”Pelin kuva oli sellainen, että otettiin heti pallonhallinta itsellemme ja pystyttiin painamaan vastustaja syvälle. Oltiin aktiivisia, mutta ei kuitenkaan ylihyökätty”, päävalmentaja Suonperä toteaa.

”Hallinnan kautta saatiin erikoistilanteita, joiden tiesimme olevan meidän iso vahvuus. Kolme erikoistilannemaalia me sitten tehtiinkin.”

”Peli meni juuri niiden nuottien mukaan kuin halusimmekin, paitsi jatko-ottelussa ei enää pystytty olemaan riittävän aktiivisia. Olisin toivonut että siinä olisi pystytty lisäämään kaasua, mutta muutoin meni niinkuin pitikin”, Suonperä summaa.

Ensimmäinen maali puolen tunnin kohdalla

Pelin alun sähköisyydestä kertoo paljon se, että molempiin suuntiin vihellettiin heti rikkeet, joista Medon jalkapyyhkäisy oli sen verran raju, että tuomari nosti heti ottelun toisella minuutilla keltaisen kortin.

Ensimmäistä kertaa TamU näytti vaarallisuuttaan hiukan ennen vartin täyttymistä, kun Jonne Koistinen riisti pallon oikealla laidalla Jonni Thusbergiltä, ja avasi Matias Sydänmaalle kärkeen. Tämä teki taitavan pyörähdyksen ja syötti taustalta juoksun tehneelle Juho Heikkiselle, mutta maalivahti Riku Haavisto ehti palloon juuri ennen Heikkistä.

Muutama minuutti myöhemmin hyökkäys pelattiin Leo Autin ja Janar Georgin kautta oikealta. Georg murtautui boksiin ja haki hyvän liikkeen tehnyttä Matias Sydänmaata maalin edestä, mutta tämä ei aivan yltänyt palloon, vaikka pääsikin juoksemaan toppari Elmeri Supperin etupuolelle.

Ensimmäisen puolituntisen aikana ei muutoin erityisen vaarallisia tilanteita nähty lukuunottamatta lopulta paitsioon päättynyttä filpperipalloa HJS-maalin kulmalla. TamU joka tapauksessa piti HJS:ää enemmän palloa ja oli muutoinkin aktiivisempi, mutta samalla Sinipaidat osoitti kärsivällisyyttä ja luottoa siihen, että tekopaikat lopulta aukeavat. Mihinkään ei ollut kiire.

Puoli tuntia oli tulossa täyteen, kun erittäin aktiivisesti läpi ottelun pelannut Matias Sydänmaa sai pallon oikeaan laitaan ja lähti leikkaamaan keskelle. Pahasti kyydistä jäänyt Topias Listo joutui pysäyttämään liukkaan kärjen juoksun juuri boksin ulkopuolella vapaapotkun ja keltaisen kortin arvoisesti.

Vapaapotkun laukojaksi valikoitui Joonas Rantala, joka laittoi kenties uransa upeimman laukauksen yläriman kautta maalin takakulmaan. Villit tuuletukset niin kentällä kuin katsomoissakin kertoivat siitä, että kaikki alkoivat viimeistään tässä hetkessä uskoa sarjanousun olevan lähellä.

”Sen kun tietäisi. Ei ole varmaan ikinä lähtenyt veto noin hyvin”, naurahtaa Rantala kysyttäessä mistä tuollainen veto löytyi.

”Täytyy myös antaa kiitosta Joonas Immoselle, joka kehotti jo Hämeenlinnassa vetämään maalivahdin kulmaan, koska kaveri aavistaa aika paljon etukulmaan. Muistin sen sitten siinä hetkessä, ja päätin että lauotaan se nyt sinne, ja aika kivasti se upposi”, Rantala kertaa.

Seuraavat vaarallisemmat tilanteet nähtiin vasta vähän ennen taukovihellystä. HJS loi ensimmäisen jakson ainoan vaarallisemman hyökkäyksensä sivuraja­heitosta. Tämä tilanne kuitenkin päättyi Aleksi Ikosen sukellukseen ja keltaiseen korttiin tämän ollessa murtautumassa boksiin.

Juho Heikkinen sai vielä lisäajalla tuhannen taalan paikan tuoda TamU yhteismaaleissa tasoihin. Janar Georg keskitti päätyrajan läheltä, ja Joonas Rantala jatkoi boksin toiselta laidalta maalin eteen vitosen viivalle. Tilanne tuli Heikkiselle nopeasti, ja pallo nousi tämän jalasta maalin yli.

Vahva alku toiselle jaksolle

TamU tuli toiselle jaksolle määrätietoisesti tavoitteenaan tehdä yhteistuloksen tasoittava maali. Hyökkäyksiä saatiin solkenaan HJS:n maalille, mutta ensimmäinen varsinainen maalintekoyritys nähtiin reilun viiden minuutin jälkeen, kun Janar Georg puski Leo Autin sivuvaparista saamansa pallon ylärimaan.

Seuraava tilanne syntyi pari minuuttia myöhemmin, kun Anton Bright avasi syvältä omalta alueelta pitkän korkean pallon, jonka Taha Özcelik ja Matias Sydänmaa taistelivat hyväksi hyökkäykseksi. Lopulta Özcelik jätti pallon boksissa takaviistoon Sydänmaalle, jonka kaatumisen päätuomari näki aiheutuneen maalivahti Riku Haaviston osumasta. Näin pallo vietiin pilkulle, vaikka monelta muulta kuin tuomarilta jäi varmasti tämä osuma huomaamatta.

Stadion hiljeni ja jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun Joonas Rantala asettui pallon taakse. Rantala lähetti kuitenkin maalivahti Haaviston vuorenvarmasti väärään suuntaan ja sijoitti pallon tyhjäksi jääneeseen maalin vasempaan alakulmaan.

”Ennen peliä puhuttiin, että pitää olla kärsivällinen, koska futispeli on pitkä. Lähdettiin siitä, että voitetaan ensin ensimmäinen jakso. Siinä onnistuttiin, ja sitten toisen jakson alussa saatiin tasoitus suht nopeasti. Siinä vaiheessa alkoi tulla sellainen fiilis, että ei perhana, mehän tehdään se ihan oikeasti”, kertaa Rantala fiiliksiään kun sarjanousu tuntui olevan toteutumassa.

Tässä kohdassa koko stadion janosi TamUn yhteismaaleissa johtoon vievää kolmatta maalia. Hyökkäyksiä saatiinkin yhä vyörytettyä HJS:n maalille, ja jo ennen tunnin täyttymistä Leo Autti antoi hyvän kulmapotkun, josta Jonne Koistinen pääsi puskemaan takatolpalta. Koistinen ja moni yleisössä näki tilanteessa HJS:n käsivirheen, mutta tuomari ei heltynyt antamaan toista pilkkua lyhyen ajan sisään.

Tilanne jatkui vielä Taha Özcelikin vedolla rangaistusalueen kaarelta, mutta veto oli lopulta helppo torjuttava Riku Haavistolle. Tähän myös päättyi TamUn paras momentum karata HJS:ltä varsinaisella peliajalla, ja TamUn hyökkäyspeli alkoi hyytyä

Lopulta pahin mahdollinen tapahtui kaksikymmentä minuuttia ennen täyttä aikaa oikeastaan TamUn ainoasta pahemmasta virheestä koko ottelussa. HJS lähetti periaatteessa melko vaarattoman näköisen korkean pallon syvältä puolustuslinjasta vasemmalle laidalle. Jonne Koistinen jäi juoksukilvassa Jonni Thusbergia vastaan kakkoseksi, ja tämän keskitys jäi pomppimaan ikäväksi irtopalloksi boksiin. Vaihdosta toiselle jaksolle sisään tullut Kimi Larjanne laukoi vastustamattoman vedon maalin ylänurkkaan, ja näin HJS oli jälleen kiinni sarjanousussa.

”Kyllä siinä kohtaa iski sellainen epäusko, että näinkö tämä nyt päättyykin. Oli se tunteiden vuoristorataa”, Joonas Rantala kertaa tunnelmia.

Henkinen kantti riitti lopussa tasoitukseen

Moni varmasti pelkäsi, että HJS:n maali muuttaisi ottelun kulkua, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Sinipaidat osoitti henkistä vahvuutta ja itseluottamusta siten, että paine vietiin heti pelin jatkuttua HJS:n päätyyn.

”Ei siinä lopulta usko horjunut millään tavalla, vaan päätettiin että takaa tullaan vielä ohi”, päävalmentaja Suonperä näkee.

Joonas Rantalan mainitsema epäusko olikin siis vain hetkellinen tunne pallon painuessa verkkoon, mutta se unohtui heti kun peliä jatkettiin. Kenttä­ryhmitykseen tehtiin pieniä viilauksia, ja kentälle tuotiin vaihdosta tuoretta voimaa. Lopussa jopa toppari Ardian Kovaqi nostettiin kärkeen tuomaan painetta ylös.

TamU olikin lähellä tehdä maalin heti pari minuuttia HJS:n maalin jälkeen, kun Jonne Koistinen keskitti boksiin ja maalivahti Riku Haavisto höntyili siten, että Joonas Rantala pääsi syöttämään pallon Janar Georgille tekopaikkaan. Jollakin ilveellä Haavisto ehti kuitenkin takaisin maalin eteen ja torjui Georgin laukauksen täpärästi jaloillaan.

Myös Toni Paukkeri sai vähintään puolittaisen tekopaikan pian tultuaan kentälle vajaa vartti ennen täyttä aikaa. Tilanteessa Ardian Kovaqi jatkoi pitkän sivuraja­heiton maalin eteen, mutta HJS-kapteeni Jami Kyöstilä oli pallon­tavoittelussa mukana siten, että Paukkerin pusku nousi reilusti maalin yli.

Paine HJS:n päässä jatkui, kun TamU haki jatko-otteluun vievää tasoitus­maalia. HJS kuitenkin puolusti hyvin, eikä TamU tahtonut päästä tekopaikoille, ja eniten vaaraa saatiin luotua erikoisitilanteista.

Tasoitusmaali saatiinkin muiden TamUn maalien tapaan erikoistilannepelillä. Tapahtumasarja lähti liikkeelle, kun Medo rikkoi Janar Georgia juuri Joonas Rantalalle otollisessa sivuvaparipaikassa. Rantala lähetti pallon syvälle boksiin, jossa Prince Mokuma oli pakotettu puskemaan pallon päätyrajasta yli.

Kulmapotkua asettui antamaan Erkka Helminen, joka lähetti kovin tutun näköisen pallon takakulmalle, jossa jälleen kerran viimeistelemässä oli Jani Alaperä. Pallo olisi saattanut mennä sisään suoraankin, mutta ainoa millä oli merkitystä oli se, että yhteismaalit olivat jälleen tasan, ja jatko-ottelu alkoi häämöttää.

Ennen jatko-ottelua molemmat joukkueet saivat vielä pelattua hermostuttavia palloja vastustajan boksiin, mutta laukauksiin saakka ei päästy. Näin 180 minuutin pelin jälkeen oltiin lähtöasetelmassa, ja edessä oli raskaat kaksi viidentoista minuutin jaksoa.

Paljon väsyneitä pelaajia jatko-ottelussa

Molemmat joukkueet näyttivät jo jatko-ottelun alussa väsyneiltä, ja peli oli tunnustelevaa, kun kumpikaan joukkue ei halunnut tehdä ratkaisevaa virhettä. Väsymys näkyi myös siten, että Janar Georgin jalat sanoivat sopimuksen irti Prince Mokuman tultua sukille. Vastaavasti Elmeri Supperin jalat kramppasivat pallontavoittelutilanteessa Niilo Jalkasen kanssa.

TamU sai vielä jatko-ottelun ensimmäisen jakson aikana luotua jonkin verran hyökkäyksiä, mutta mitään erityisen vaarallista niistä ei syntynyt. Pikkuhiljaa ote kuitenkin siirtyi enemmän ja enemmän HJS:lle, joskin myöskään vierasjoukkue ei päässyt tekopaikoille asti.

TamUn paras hyökkäys jatko-ottelussa syntyi aivan sen ensimmäisen jakson lopussa Taha Özcelikin upean nousun ja Toni Paukkerin kanssa pelatun seinän kautta. Özcelikin veto ei kuitenkaan lähtenyt heti ensimmäisellä kosketuksella boksissa, ja Elmeri Supperi pääsi pelastamaan tilanteen.

TamU koki pahan menetyksen jatko-ottelun toisen jakson alussa, kun Joonas Rantala joutui vuorostaan jättämään kentän jalkojen krampattua. Hyökkäyspelistä poistui tärkeä elementti.

Toisella jaksolla stressitasot kotiyleisön keskuudessa nousivat, kun HJS sai muutamia todella pahoja palloja TamUn boksiin. Kymmenisen minuuttia ennen päätösvihellystä Medo löysi erinomaisella ristipallolla Topias Liston boksin taka-alueelta, mutta kaikeksi onneksi tämän laukaus epäonnistui ja pallo pomppi etutolpan ohi.

Viiitisen minuuttia myöhemmin HJS toimitti pelivälineen maalille kulmapotkusta, ja Joonas Immosen nyrkkeilyn jälkeen pallo jäi pyörimään vaarallisesti boksiin. Useamman kosketuksen jälkeen kotiyleisö sai huokaista helpotuksesta, kun pallo oli turvallisesti Immosen käsissä.

”Oli se aika hermoja raastavaa seurata ottelua penkiltä, kun meillä alkoi pelaajat väsyä ja HJS painoi päälle. Meillä oli kentällä myös useita viime aikoina vähemmän pelanneita pelaajia, ja olihan se vähän hakemista kun oli vieraampia kavereita rinnalla”, myöntää Joonas Rantala.

Viimeisten minuuttien aika paine boksissa jatkui, mutta TamU sai purettua kaikki pallon turvallisesti. Lisäajalla TamUlle aukesi vielä yksi hyökkäyksen mahdollisuus, kun Erkka Helminen sai pallon haltuunsa omassa boksissa, ja juoksi pallon kanssa ylös. Eero Lamberg teki juoksun pystyyn, mutta nopeus ei aivan riittänyt Helmisen lähettämään palloon.

Draama jatkui rangaistuspotkuissa

Otteluparin päätyttyä tasalukemiin 4–4 ratkaisua jouduttiin hakemaan rangaistus­potku­illa. Ratkaisu TamUn ensimmäisestä vetäjästä yllätti monet, kun maalivahti Joonas Immonen asettui pallon taakse.

”Ensimmäisen laukojan pitää olla vahva pelaaja, joka ei murru vaikka ei onnistuisi. Joonas Rantala olisi ollut selkeästi meidän ensimmäinen valinta, mutta hänet jouduttiin ottamaan pois kentältä”, päävalmentaja Suonperä kertoo.

Seuraavana Suonperän katse kohdistui Joonas Immoseen.

”Hänellä on äärimmäisen hyvä ja monipuolinen potkutekniikka ja hän on henkisesti vahva pelaaja. Kun saimme aloittavan vuoron, kysyin Immoselta ammutko ekana ja laitatko pilkun sisään. Vastaus oli kyllä, hän hoitaa”, Suonperä kertaa.

Immonen piti mitä lupasi ja laukoi pallon vuorenvarmasti maaliin. Myös kolme seuraavaa vetäjää eli TamUn Niilo Jalkanen ja Taha Özcelik sekä HJS:n Prince Mokuma, Valtteri Lindberg ja Lauri Kesti laittoivat pallot pussiin, joskin Joonas Immonen oli erittäin lähellä torjua Lindbergin vedon. Joka tapauksessa lukemat olivat 3–3, kun molemmilla oli jäljellä vielä kaksi vetäjää.

Seuraavana vetovuoroon tuli rankkareihin TamUn tasoitus­maalillaan vienyt Jani Alaperä, joka laukoi pallon täpärästi maalin ohi. Tilanne kuitenkin tasoittui, kun Elmeri Supperi laukoi pallon heti perään ohi tismalleen samalla tavalla vasemman tolpan juuresta.

Seuraavana vuoroon tuli kapteeni Anton Bright, joka siirsi paineet HJS:n viimeiselle vetäjälle vuorenvarmalla viimeistelyllä.

HJS:n viimeinen laukoja oli kentän selvästi meritoitunein pelaaja Medo. Kokemus Veikkausliigasta ja muista Euroopan ammattilais­sarjoista ei kuitenkaan paljon painanut, kun keskikenttä­pelaaja murtui paineen alla ja laukoi pallon taivaan tuuliin. Villit nousujuhlat olivat valmiit.

Suuren joukon yhteisen tekemisen summa

Rangaistuspotkukilpailun päättymisen hetkeen kulminoitui suuren joukon ihmisiä työ, odotus ja toive. Osa pelaajista ryntäsi kohti maalivahti Joonas Immosta ja osa kohti toisessa päässä juhlinutta Sinikaartia. Ilmassa oli riemua ja liikutusta.

”Kyllä siinä oli aika epäuskoinen fiilis. Itse en edes rynnännyt mihinkään vaan jäin polvilleni maahan, ja kyllä siinä muutamat kyyneleet tirautettiin”, kuvailee Joonas Rantala.

Samalla purkautuivat kovat paineet, jotka olivat rakentuneet paitsi kuluvan kauden aikana, myös jo aiempina vuosina.

”Me painoimme tällä kaudella aika pitkään selkä seinää vastaan, ja on otettu useita pakkovoittoja. Itselleni tämä oli kolmas täysi kausi TamUssa, ja kun kaksi edellistä kautta päättyivät pettymyksiin, niin kyllä se aika pirun hyvältä tuntui, kun vihdoin sai sen palkinnon”, Rantala kertaa.

Joonas Rantalan puheesta kuuluu myös arvostus sitä kohtaan, miten moni ihminen on ollut nousutaistelun takana. Kiitoksensa saa koko seurayhteisö ja etenkin Sinikaarti.

”Kaarti on tukenut meitä hemmetin hienosti koko kauden ja myöskin herätelleet silloin kun on ollut tarvetta. Samalla onnittelut koko seurayhteisölle. Kaikki ovat ansainneet tämän sarjanousun.”

Myös päävalmentaja Tero Suonperä korostaa sitä, että sarjanousun taustalla on monia ihmisiä, jotka ovat antaneet omassa roolissaan kaikkensa yhteisen tavoitteen eteen.

”Ilman kannattajia me emme olisi tässä. Monessa muussa seurassa tuetaan vain silloin kun menee hyvin, mutta täällä tuki tulee vaikka pelit menisi vähän huonomminkin. Se on supertärkeä asia, kun miettii millaista tukea olemme saaneet”, Suonperä toteaa.

”Loppukaudesta kasvoimme voittavaksi joukkueeksi, ja meillä oli mukana vain sellaisia ihmisiä, jotka tekivät asioita joukkueen ja seuran yhteisen tavoitteen eteen. Se on erittäin tärkeä asia voittavaa yhteisöä rakennettaessa.”

Päävalmentaja Suonperä kiittää myös seurajohtoa siitä, millaiset puitteet joukkueen ympärille on luotu.

”Joukkueenjohtaja Eemeli Peltonen on ihan korvaamaton ja valmennuksessa meillä on huipputiimi”, toteaa Tero Suonperä luetellen maalivahtivalmentaja Juha Seppälän, valmentaja Arttu Haapalan ja fysiikkavalmentaja Po Law’n.

Lisäksi joukkueen lääkärit Nikke Partio ja Aukusti Antila sekä hieroja Petteri Koivunen saavat isot kiitokset, ja tästä saatiin nousuviikollakin jälleen hyvä esimerkki.

”Arttu Mättö ei pystynyt keskiviikkona vielä edes kävelemään kunnolla, mutta pelasi sunnuntaina avauksessa”, Suonperä paljastaa.

”Tässä on ihan älyttömän laaja porukka, jolle tämä juttu on niin tärkeä, että sen eteen on haluttu antaa kaikkensa ja kauhea määrä työtunteja. En ole tällaista ennen päässyt kokemaan.”

Tämän voi varmasti todeta omalla kohdallaankin todeksi jokainen, joka on ollut Tampere Unitedin mukana tällä kaudella.