"Heti alkuunhan se on myönnettävä: olen Tampere Unitedin kannattaja", kirjoittaa Jaakko Niukkala kannattajakulttuuria käsittelevän vieraskynä-kolumninsa alkuun. Sen lisäksi että Niukkala on kannattaja, hän on toiminut pitkään juniorivalmentajana Tampere Unitedissa ja nousi seuran varapuheenjohtajaksi tänä keväänä.
Vieraskynä
- Palstalla julkaistaan seuraihmisten ja seuran kannattajien tekstejä.
- Ota yhteyttä vieraskyna (ät) tampereunited.fi jos haluat julkaista oman tekstisi palstalla.
Kliseisesti täytyy todeta, että seura on yhtä kuin kannattajansa, ja sitä Tampere United pohjimmiltaan edustaa.
Seuran arvot kohtaavat nimenomaan kannattajakulttuurin arvomaailman kanssa, ja näen tämän yhtenä syynä TamUn menestykseen.
Käyntiin on lähtenyt omalta osaltani 13. kausi aktiivisena seuran matkassa ja paljon on matkan varrella tapahtunut niin seurassa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Nykyään olen TamUssa toki paljon muutakin kuin kannattaja, mutta siitä kaikki aikoinaan lähti, kun laitettiin käsiä ylös Kaukajärven samettisen tekonurmen äärellä maailmanluokan katsomopuitteissa. Voin kuitenkin ilman sinivihreitäkin laseja todeta olevani kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa aikuiseksi nimenomaan Tampere Unitedin kannattajana.
Kannattajakulttuuri lieveilmiöineen on vuosikymmenten varrella maailmalla aiheuttanut paljon keskustelua ja toimenpiteitä ei-toivotun toiminnan kitkemiseksi. Kotimaassa olemme kannattajatoiminnan suhteen edelleen vuosikymmeniä jäljessä maita, joissa jalkapallo on ehdottoman ykköslajin asemassa. Lieveilmiöiltä emme seuranakaan ole kuitenkaan välttyneet toiminnan aktivoiduttua eri puolilla maata oikeastaan viimeisen 10 vuoden aikana.
Suomalaiseen tyyliin sopivasti ratkaisuksi lieveilmiöiden hillitsemiseksi on viimeaikoina käytetty täyskieltoa, ja historiaa vähänkään lukeneet tietävät miten hyvin erinäiset kieltolait ovat toimineet. Toki ei-toivottuun toimintaan on syytä puuttua, mutta kannattajakulttuurissa ulkopuolelta annetut käskyt eivät ole se kaikista toimivin vaihtoehto. Muutoksen tulisi tapahtua ryhmän sisäpuolelta ja siitä on hyviä esimerkkejä myös omien kannattajiemme osalta.
Kliseisesti täytyy todeta, että seura on yhtä kuin kannattajansa, ja sitä Tampere United pohjimmiltaan edustaa. Vaikka seuran toiminta on onneksi kasvanut ja kehittynyt varteenotettavaksi jalkapalloseuraksi, niin miesten edustusjoukkueen ottelutapahtumat kannattajineen ovat edelleen merkittävä osa toimintaamme. Ilman kannattajia koko toimintaa nykymuodossaan ei olisi olemassa.
En kuitenkaan tiedä, onko sattumaa vai tarkoituksellista, että seuran arvot kohtaavat nimenomaan kannattajakulttuurin arvomaailman kanssa, mutta näkisin tämän yhtenä syynä TamUn menestykseen, josta alla lisää.
Kunnioitus
Kannattajakulttuuri pohjautuu eräänlaiseen kunniakoodistoon ja kirjoittamattomiin sääntöihin, joita tulee noudattaa toimintaan osallistumiseksi. Siviilielämän tittelit on syytä heittää viimeistään katsomossa nurkkaan ja toimia yhteisten sääntöjen mukaan muita kunnioittaen. Kaikki ovat samalla viivalla ja paikkansa täytyy ansaita ryhmän sisäisellä hyväksynnällä. Sooloilulle ei ole sijaa. Tämä edustaa mielestäni hyvin myös seuran nykyistä tilaa, jossa jokaiselle löytyy oma rooli, kun osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.
Yhteisöllisyys
Kannattajatoiminnassa nimenomaan yhteisöllisyys on se, mikä saa ihmiset palaamaan vuodesta toiseen ständin suojaan. Ihmisellä on kuitenkin luontainen tarve kuulua johonkin ryhmään, ja mikä olisikaan sen parempi paikka sosiaalisten suhteiden rakentamiselle ja vaalimiselle kuin yhteinen intohimo Tampere Unitedia kohtaan. Katsomosta löytyy aina joku, jonka kanssa jutella ennen ottelua, seistä ja laulaa rinnalla tunteet jakaen ottelun aikana sekä jatkaa keskustelua ottelun jälkeen. TamUn vahva yhteisöllisyys ei ole jäänyt myöskään muilta seuroilta huomaamatta, ja se on jotakin ainutlaatuista, josta on syytä pitää kiinni.
Seuraylpeys
Seuraylpeyteen kulminoituu se, miksi muutoksen tulee tapahtua ryhmän sisältä, ei ulkoa annetuilla käskyillä. Seuran kannattajat edustavat seuraa ja sen arvoja samaan tapaan kuin muutkin seuratoiminnassa mukana olevat. Kukaan seuraa aidosti kannattava ei halua toistuvilla ylilyönneillään vetää seuran nimeä lokaan, ja siksi ei-toivottuun toimintaan puututaan kannattajien kesken. Keskusteluyhteys seuran varsinaisen toiminnan ja epävirallisen kannattajatoiminnan välillä toimii TamUssa poikkeuksellisen hyvin, ja havaittuihin epäkohtiin tartutaan heti, koska haluamme, että seuran tunnuksia voi jatkossakin kantaa ylpeydellä.
Luotettavuus
Perusrivikannattajasta ei välttämättä ensimmäisenä adjektiivina tule mieleen luotettavuus, kun vierasreissulle lähdettäessä mietitään moniko ilmoittautuneista jättää saapumatta ja kestääkö kannattajien lähes pohjaton kassa poisjäännin aiheuttamat taloudelliset menetykset. Luotettavuudesta kuitenkin kertoo se, että kannattajat ovat aina valmiita auttamaan niin toisiaan kuin seuraakin. Oli se sitten juttuseuraa, taloudellista tukea, talkoita ottelutapahtumassa tai sometilien päivittämistä. Aina löytyy joku, jolta kysyä ja joka on valmiina auttamaan. TamUnkaan tarina ei olisi taloudellisesti myrskyisten vuosien jälkeen tällä kaudella Ykkösen tasolla jatkunut ilman kannattajien tukea ja luottamusta parempaan.
Näiden arvojen varaan on hyvä rakentaa niin seura- kuin kannattajatoimintaa. On syytä muistaa, että kaikista vahvimmat organisaatiot toimivat nimenomaan arvojensa mukaisesti. Niistä joustaminen lyhyen aikavälin hyötyjen tavoittelemiseksi vie pohjaa toiminnan vakaudelta ja johtaa väistämättä toiminnan muuttumiseen ei-toivottuun suuntaan. Siksi edelleen tänäkin päivänä olen mukana myös Tampere Unitedin kannattajatoiminnassa, koska toiminta on niin omien kuin seuran arvojen mukaista. Sataa taikka paistaa / sua seuraan minne vaan / eikä tää rakkaus / tuu päättyyn milloinkaan.
