Riku Oras yhdistää opiskelijan ja jalkapalloilijan arjen Englannissa

05/01/2018
Uutinen

Tampere Unitedin keskikentän moottori Riku Oras on viettänyt syksyn vaihto-opiskelijana Winchesterin yliopistossa Kaakkois-Englannissa. Syksyllä Orakselta jäi Kakkosen kauden kaksi viimeistä ottelua väliin, sillä lukukausi alkoi Englannissa jo ennen kuin kausi päättyi. Silti englantilainen lukukausi sopii hyvin Kakkosen tasolla pelaavalle jalkapalloilijalle, sillä se päättyy jo huhtikuun alkupuolella, ja näin on mahdollista viettää koko lukukausi Englannissa siten, että paluu Suomeen tapahtuu hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Tällä hetkellä Oras viettää joululomaansa Suomessa ja piipahti Tampere Unitedin toimistolla kertomassa kuulumisiaan.

Vaihto-opiskelukuvio liittyy Oraksen kasvatustieteiden opintoihin Tampereen yliopistossa. ”Olen tehnyt pääasiassa liikunnan sivuaineeseen liittyviä opintoja, joita Winchesterissä on hyvä valikoima. Yliopisto kuuluu Englannin top kolmoseen kasvatustieteissä, eikä tämä ole mikään huvireissu, vaan lähdin ulkomaille oppimaan”, Oras painottaa, vaikka myöntääkin, että myös englantilainen kulttuuri kiehtoo. ”Halusin lähteä vaihtoon koko lukukaudeksi, jotta pääsen oikeasti sisälle kulttuuriin.”

Oras toteaa, että Englanti on futismaa ja sen huomaa kaikessa. ”Joka toinen keskustelu liittyy jalkapalloon. Kaikki ei välttämättä tiedä niin paljoa jalkapallosta, mutta kaikki puhuu siitä ja kaikilla on joku mielipide. Joku West Ham – Brighton vetää perjantai-iltana 60 000 katsojaa”, heittää Oras esimerkin paikan päällä näkemästään ottelusta, joka ei suomalaisessa TV-yleisössä välttämättä aiheuttaisi kovinkaan suuria värinöitä.

Oras lähti Englantiin suoraan oman kautensa päätyttyä Kakkosessa, ja tämä vaikutti myös siihen, missä hän tällä hetkellä harrastaa jalkapalloa. ”Alla oli pitkä peli- ja treenikausi eli sekä fyysisesti että henkisesti raskas rupeama. Kävin katsomassa muutaman kilpajoukkueen treenit ja joitakin hyviä vaihtoehtoja oli tarjolla. Sitten menin lopulta yliopiston oman joukkueen tryoutteihin”, Oras kertaa.

Tryouteissa olikin sitten raaka peli. Alkulämpöjen jälkeen pelattiin pari-kolme tuntia, ja tämän perusteella yliopiston neljän joukkueen valmentajat ja vanhat pelaajat valitsivat uudet pelaajat eri tasoisiin joukkueisiin. Noin sadan pelaajan joukosta Riku Oras oli yksi niistä neljästä, jotka tulivat valituksi ykkösjoukkueeseen. ”Yliopistojoukkue alkoi vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta. Tasoltaan se vastaa suomen Kolmosen joukkuetta. Siellä on yksilöitä jotka voisivat pelata Suomessa Ykkösessä tai Kakkosessa tai jopa liigassa, mutta mukana on myös heikompia pelaajia”, kuvailee Oras syitä jotka johtivat valintaan pelata yliopiston joukkueessa.

Lisäksi yliopistojoukkueen aikataulut on suunniteltu menemään käsi kädessä yliopisto-opintojen kanssa. ”Olen monta vuotta pelannut jalkapalloa niin, että joutuu koko ajan itse sovittamaan pelaamisen, opiskelun ja työn yhteen. Siksi yliopistojoukkue oli nyt mukava vaihtoehto pitää pelituntumaa ja kuntoa yllä riittävän haastavissa peleissä. Nyt voin vain nauttia pelaamisesta”, kuvailee kaikissa syyskauden seitsemässä ottelussa täydet minuutit tutulla pelipaikallaan keskikentällä tai hiukan ylempänä kymppipaikalla pelannut Oras.

”Pisimmät pelimatkat vievät koko päivän. Syyskaudella käytiin Plymouthissa ja keväällä taitaa pisin matka tulla Liverpoolin”, Oras kuvailee. ”Pelit pelataan keskiviikkona ja silloin ei ole opintoja. Ykkösjoukkueessa pelaaminen on yliopistolla iso asia, eli jos on pidempi vierasreissu niin opettajalle vain ilmotetaan että ei osallistu opintoihin.”

Syksyn viimeisen ottelun yhteydessä Riku Oras pohdiskeli TamU-TV:n haastattelussa, että käy katsomassa löytyykö englannista vielä perinteistä brittifutista. ”Ainakin yliopistosarjoissa pelataan perinteiseen tapaan. Ei aina niin fyysistä, mutta sellaista pitkän pallon potkimista. Harjoituksia on vain pari kertaa viikossa, joten joukkuepeli ei ole niin yhtenäistä. Keskikentällä usein pallo lentää yli, tapellaan kakkospalloista ja lähdetään riistoista nopeasti ylös.”

”Olen käynyt katsomaassa miten junnupuolella vedetään, ja kyllä brittifutis on kuolemassa ainakin huipulla. Yliopistoissa peli on kuitenkin joillain jengillä suoraviivaista ja kovaakin”, Oras arvioi. Myös Oraksen oma yliopistojoukkue pelaa suoraviivaisemmin kuin TamU ja siihen on selvä syy: ”Meidän paras pelaaja on iso target-kärki, joka pystyisi pelaamaan Suomessa Ykkösessä. Keskikentän pelinrakentelu ohitetaan nopeasti ja pelataan targetille. Kun pelaan itse kymppipaikalla, niin pääsen pelaamaan sitten siitä. Selvästi suoraviivaisemmin pelataan kuin TamUssa viime kaudella eikä juuri ollenkaan laitojen kautta – tai ensin keskelle ja sitten vasta laitojen kautta”, Oras kuvailee.

Oras on joukkueensa ainoa ulkomaalainen pelaaja, mutta se ei ole näkynyt siinä, millaiseen rooliin hän on joukkueessaan päätynyt. ”Lädikulttuuri elää vahvasti. Heti ekoissa reeneissä etittiin nokkimisjärjestystä ja joku tuli sukittamaankin ääliömäisesti. Alkuun jouduin hiukan tappelemaan asemastani, mutta aika nopeasti sain oman paikkani joukkueessa. Vaikka kielitaitoni ei ollut aluksi niin vahva, huomasin olevani sosiaalisesti aika samanlainen kuin Suomessakin, ja pääsin futisjengissäkin johtavan pelaajan rooliin. Lauon myös pilkut ja osin sen ansiosta johdan joukkueen sisäistä maalipörssiä”, kertoo TamUssakin muiden pelaajien tsempparina ja piiskurina tunnettu Oras.

Erona Suomeen Oras mainitsee, että talvenkin läpi pelataan nurmikentillä. ”Onhan ne kentät aika peltoja, vaikka sää on ollut positiivinen yllätys, eli ei ole satanut niin paljon kuin Suomessa. Yksi peli tosin peruttiin joulukuussa, kun kenttä oli aivan vetinen. Hyviä tekonurmia ei juuri ole yleisessä käytössä, ja mekin treenaamme lähes aina nurmella, vaikka huono tekonurmi löytyykin”, Oras mainitsee.

Omien pelien lisäksi Oras on ehtinyt tutustua paikalliseen alasarjakulttuuriin katsomon puolella. ”Lontoossa on vähän TamUun verrattavissa oleva seitsemänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava kulttiseura Dulwich Hamlet. Seuralla on oma kenttää, jossa on ehkä tuhannen hengen kastomo, hyvä nurmikenttä ja klubitalo vieressä. Peleissä myydään omaa olutta ja hodareita. Paikalla oli parituhatta henkeä ainakin siinä ottelussa, jonka kävin katsomassa, ja siinä oli jotenkin samanlaista fiilistä kuin TamUn matseissa. Kyseessä on pienempi Lontoon lähiö, josta kaikki tulee katsomaan matsia”, Oras fiilistelee.

Keväällä Oraksen pelit jatkuvat Winchesterin yliopiston ykkösjoukkueen viininpunaisessa paidassa vielä yhdeksän ottelun verran. Lisäksi Oras harrastaa futsalia, joten viikkotapahtumia pallon parissa kertyy viisi. Ylimmän tason yliopistosarjasta ei voi nousta mihinkään, mutta sarjan voittaminen selvästi kiinnostaa aina kilpailuhenkistä Orasta, sillä onhan joukkue syksyn jälkeen sarjakakkosena. ”Tosin meillä on aika kapea rinki, joten katsotaan nyt onko sarjan voitto mahdollista. Pelit jatkuvat heti kahden viikon päästä ja käytännössä viikottain on matseja. Keväällä tulee syksyä enemmän reissaamista, ja kausi päättyy huhtikuussa samalla kun lukukausikin päättyy”, Oras päättää.

Tampere Unitedin koko seurayhteisö toivottaa Riku Orakselle menestystä kevätkaudella niin opinnoissa kuin jalkapallokentilläkin. Keväällä varmasti nähdään!

TamU-Kauppa

Pääyhteistyökumppanit

Tukemassa myös

American Brothers Circle Line Group Käännöstoimisto Juha Arola VA Sport Management

8.2. FC Inter 2 - TamU 3 – 0

2.2. Ilves T18 - TamU naiset 3 – 1

2.2. TP-T - TamU 2 3 – 6

16.2. klo 14 TamU - FC Jazz

2.3. klo 15 TPV - TamU naiset

16.2. klo 20 TamU 2 - FisU