Tampere Unitedin nettisivulla alkaa uusi vieraskynä-palsta, jossa kuka tahansa seurayhteisöön kuuluva innokas kirjoittaja voi saada äänensä kuuluviin. Aihe voi olla mitä tahansa: kannattajakulttuuria, seurakulttuuria, tarinaa seuratyön arjesta, pelillistä analyysiä... tai kerro sinä meille! Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan palstalle, lähetä sähköpostia osoitteeseen vieraskyna (ät) tampereunited.fi.
Hyvä sä! Oot täällä, joten todennäköisesti kannatat Suomen kauneinta, aidointa ja yhteisöllisintä seuraa, Tampere Unitedia. Ollaan me aika sakkia, yhdessä viety seuraa eteenpäin tätäkin kautta varten, takaisin valtakunnalliseen Kakkoseen.
Osa teistä on ehkä törmännyt muhun Pynsällä tai kuunnellessa Sinivihreä-podcastia eli kyseessä Santeri, sinipaitojen intohimoinen kannattaja. Pitkään mietin, että mitä sanottavaa mulla olisi ennen kauden alkua. Kunnes sain idean: aion puhua paikallisen seuran kannattamisesta sekoitettuna etä- ja suurseurojen kannattamiseen. Eli kyseessä aikamoinen smoothie.
Kiitos ideasta kuuluu Silkulle (menneiden vuosien keskikentän dynamolle) sekä kirjalle, jonka hän jätti mulle Bolognan juna-asemalle. Kirjassa A season with Verona, pohditaan kannattamista seuraavanlaisesti (vapaasti suomennettuna):
”[Kun Inter Milan pelaa Hellas Veronaa vastaan Veronassa] Interin mukana tulee paljon kannattajia. Raastavaa, koska puolet kannattajista on Veronasta. Miten kaupungissa syntynyt veronalainen pystyy toimimaan näin? Miten he voivat asua pienessä mutta ylpeässä kaupungissa ja kannattaa, mukavuudesta ja voiton varmuudesta; tai edes koskaan joutuen Serie B:hen; yhtä suurimpaa ja rikkaimpaa joukkuetta? Mikä on tämä ilmentymä?”
Nyt selvennyksenä, ennen kuin joku repii peliverkkarinsa, kyse ei ole suurseuroja fanittavien pilkkaamisesta – niiden jotka intohimoisesti huutavat television ääressä valitsemalleen seuralle (sellainen määkin olen ja moni tuttuni) – vaan sen tosiasian nostaminen esiin, että kuinka osaksi seuraa ja sen lämmintä yhteisöä silloin tuntee kuuluvansa tai tuossa asetelmassa edes on mahdollista päästä?
Se pistää pohtimaan. Kuinka monessa muussa seurassa pääsee vielä laittamaan kädet niin syvälle multaan kuin Tampere Unitedissa? Missä muualla tuntee olevansa niin lähellä seuran ydintä ja omalla toiminnallaan vaikuttaa sen tilanteeseen? Missä muualla sinua morjestaa portsarien, kannattajien, pallopoikien lisäksi valmentajat? Television ja mega jättien läheisyydessä se aitous sekä inhimillisyys, mikä jalkapalloon kuuluu, helposti unohtuu. Modernin jalkapallon vastakohta, jalkapalloromantikon unelma.
Tällä hetkellä asustelen toukokuun loppuun asti Venetsiassa. Italiassa ollaan yleisesti aika uteliaita siitä, mitä jalkapalloseuraa ulkomaalainen kannattaa. Lyhyen monologin ja hehkutuksen jälkeen onkin TamU jo markkinoitu uudelle tuttavalle sekä kehut ja ihmetykset vastaanotettu. Täällä arvostetaan sitä läheisyyttä, minkä seuran kanssa voi vielä saavuttaa. Joten arvostetaan mekin sen voimaa ja vaalitaan sitä. Vaalitaan sitä olemalla ylpeitä joukkueestamme, käymällä matseissa, ottamalla osaa yhteisön toimintaan ja eläytymällä otteluissa. Jokainen toki omalla painollaan.
Vaikka kuinka monta kilometriä olisi välissä, mulle Sinipaidat ja Pynsä tuntuu aina yhtä läheiseltä. Ja nyt, kun kausi on alkamassa, odottaa jo vesi kielellä kesän pelejä, ihmisiä, tunnelmaa, Pynsän jalkapalloteatteria, sekä sen virvokkeita. Uskon vahvasti, että tällä kaudella taistellaan jopa kärkisijoista. Sopiva jatkuvuus maustettuna uusilla vahvistuksilla takaa tämän uuteen kauteen lähdettäessä. Tänä vuonna mennään isosti, joten nähdään Pyynikillä! #sinipaidat
