Parhaillaan pelattavat jalkapallon MM-kisat kertovat siitä, että laji tarvitsee kipeästi läpinäkyvyyttä ja avarakatseisuutta. Myös Tampere Unitedin kaltainen pieni toimija voi näyttää esimerkkiä. Näin toteaa vieraskynä Olli Sotamaa. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan palstalle, ilmoita itsestäsi sähköpostilla osoitteeseen vieraskyna (ät) tampereunited.fi. Palsta on tarkoitettu siihen, että seurayhteisön moninaisuus, ajatukset ja mielipiteet saadaan esiin.
Vieraskynä
- Palstalla julkaistaan seuraihmisten ja seuran kannattajien tekstejä.
- Ota yhteyttä vieraskyna (ät) tampereunited.fi jos haluat julkaista oman tekstisi palstalla.
”Arvokisojen eriasteinen boikotointi tarjoaa mahdollisuuden arvioida omaa suhdetta lajiin, sen kauneuteen ja takaperoisuuteen.”
”Minulla on tunne, että juuri nyt Tampere United on jo paljon enemmän kuin se Veikkausliigan mestaruuksia kerännyt 2000-luvun versio.”
”Tampere Unitedia on helppo kannattaa, koska seuran toiminta tuntuu aidosti edistykselliseltä ja avarakatseiselta.”
On vuoden pimein aika, ja pelataan jalkapallon arvokisoja. Tunne on outo, eritoten kun olen varsin heikosti perillä siitä, mitä Qatarissa pelattavissa miesten MM-kisoissa tapahtuu.
Kuten monelle ikätoverille, jalkapallon arvokisat ovat muodostaneet odotetun rituaalin, ja niiden kautta huomaa vuosikymmenien jälkeen paikantavansa myös muita elämän käänteitä. Muistan, kun Meksikon 1986-kisojen finaalin aikaan olin niin kipeä, etten jaksanut raahautua olohuoneeseen katsomaan Argentiinan voittoa. Isä sitten kävi välillä oven suussa raportoimassa aamuyöstä lähetetyn ottelun huippukohtia.
Kuvaputkitelevisioista väijytyt arvokisat olivat tuon ajan koululaiselle tärkeä johdatus jalkapallon maailmaan. Nyt kun omat lapset ovat suunnilleen samassa iässä, kuuntelen aika herkällä korvalla heitä, ja katson kyllä matsin, jos lapsia kiinnostaa. Tähän mennessä ei ole erityisemmin kiinnostanut. Sen sijaan Qatarin ihmisoikeuskysymyksistä on kyllä keskusteltu.
Arvokisojen eriasteinen boikotointi tarjoaa mahdollisuuden arvioida omaa suhdetta lajiin, sen kauneuteen ja takaperoisuuteen. Lopulta MM-kisojen 64 ottelua ovat mikroskooppisen pieni osa maailmassa pelattavasta jalkapallosta.
Toivonkin, että jalkapallofanien itsetutkiskelu kanavoituu terveeseen suuntaan, ja ”tipattoman tammikuun” jälkeen joukot kiiruhtavat vajareissaan katsomaan paikallisten jengien matseja, kun kotimainen kausi kevään korvalla pyörähtää taas käyntiin.
Jalkapallo on mahtavaa kaikilla tasoilla
Viime vuosina lasten kanssa lähialueen futiskentillä höntsätessä on käynyt selväksi, että jalkapallo on mahtavaa kovin monella tasolla. Hitaasti mutta varmasti jalkapallon olosuhteet ovat kehittyneet myös Tampereella. Jos omina puulaakivuosina tuli roiskittua lähes pelkästään hiekkakentillä, nyt junnujen kengät ja sukat ovat täynnä tekonurmikentiltä kulkeutunutta kumirouhetta. Lapset myös raportoivat tasaisin väliajoin koulun viereen nousevan hulppean jalkapallostadionin vaiheista.
Kotimaisesta ylimmästä sarjatasosta kiinnostuneelle lajiniilolle tamperelaisen jalkapallon lähivuosikymmenet ovat tarjonneet aika pomppuista kyytiä. Edesmennyt isäni oli maakuntasarjatason pesäpalloilija, mutta kiltisti hän kuskasi koululaista Ratinaan katsomaan Ilveksen pelejä. Tammelassa tuli seurattua niin TPV:n yllättävää mestaruuskautta kuin seuraavan kauden putoamista Ykköseen. Tampere Unitedin perustaminen 1990-luvun lopussa tuli sopivaan elämänvaiheeseen: lähiöstä keskustaan muuttaneella opiskelijalla oli aikaa käydä peleissä ja kävelymatka stadionille.
Tampere Unitedin europelit täydessä Ratinassa eivät unohdu, ja tässä vertailussa parisataa ihmistä syksyisessä Kakkosen pelissä saattaa tuntua aika vaatimattomalta. Samaan aikaan minulla on tunne, että juuri nyt Tampere United on jo paljon enemmän kuin se Veikkausliigan mestaruuksia kerännyt 2000-luvun versio.
Olen seurannut muutaman vuoden seuran junioritoiminnan kehitystä, ja askeleet ovat olleet nopeita. Jos vielä muutama vuosi sitten pääsin silloin tällöin vetämään lapsille reenejä, kun valmentaja ei ehtinyt paikalle, viime aikoina kaltaiseni amatööri on kelvannut lähinnä kuskiksi ja roudariksi, juuri niin kuin kuuluukin. Muutaman junnupelin pääsin sentään viime kesänäkin viheltämään.
Tampere Unitedia on helppo kannattaa
Muutama vuosi sitten juttelin parin vanhan tutun kanssa, jotka kertoivat, etteivät halua viedä lapsiaan Tampere Unitedin peleihin. Sinikaartin katsomosta tulleet alatyyliset huudot olivat olleet liikaa.
Olen oppinut, että muiden kasvatusmenetelmiin ei yleensä kannata puuttua, mutta suosittelin kavereita arvioimaan kantaansa vielä uudelleen. Ainakin viimeisen kolmen kauden ajan olen käynyt omien lasten kanssa katsomassa useita pelejä kesässä. Yhtään kertaa en muista, että katsomosta olisi kuulunut jotain lasten korville totaalisen sopimatonta. Sen sijaan olen ollut paikalla, kun kaartilaiset ovat ottelun jälkeen varsin suorin sanoin ojentaneet asiattomuuden rajoilla operoinutta huutelijaa.
Nykyinen Tampere United on viime vuosina kasvanut kokonaisuudeksi, jossa vanhanaikainen urheiluseurameininki yhdistyy kunnianhimoiseen viestintään ja laadukkaaseen ottelutapahtumaan. Oman kokemukseni mukaan aktiivinen kannattajakulttuuri voi kohottaa keskinkertaisenkin jalkapallo-ottelun klassikoksi, joten tilaisuuden tullen käyn takarivin ”pappakaartissa” hoilaamassa muutaman kannatuslaulun.
Tampere Unitedia on helppo kannattaa, koska seuran toiminta tuntuu aidosti edistykselliseltä ja avarakatseiselta. Naisten jalkapallo on yksi maailman nopeimmin kasvavista lajeista, ja siksi seuran satsaukset nais- ja tyttöjoukkueisiin eivät ole vain sympaattisia vaan pidemmällä aikavälillä myös tärkeä kilpailuvaltti ja mahdollisuus laajentaa ja monipuolistaa seurayhteisöä.
Uskon, että tulevina vuosina pääsen juhlimaan sarjanousuja eri joukkueiden kanssa. Kestän varmasti putoamisetkin, vaikka kyllä se siinä hetkessä yleensä aika tavalla kirpaisee. Tärkeintä on kuitenkin, että seuralla on selkeä ja hyvin valmisteltu kokonaissuunnitelma.
Tampere Unitedin kohdalla toiminnan lähtökohdat ja tavoitteiden toteutuminen on helppo tarkistaa seuran sivuilta löytyvistä avoimista dokumenteista. Jos laji noudattaisi kaikilla tasoilla samanlaisia läpinäkyvyysperiaatteita, esteitä jalkapallon menestystarinan jatkumiselle olisi vaikea nähdä.
