Tampere United julkaisi viikolla uutisen ja keskustelunavauksen ensivuoden kotikentästä. Uutisessa oli kannanotot niin pelaajien, joukkueen taustojen, kuin hallituksenkin puolelta. Toimin TamU-K:n ja Tampere Unitedin puheenjohtajana vuodet 2013–2019 ja puheenjohtajuuden lisäksi vastasin edustusjoukkueen toiminnasta hallituksessa lähes koko tuon ajan.
Puheenjohtajavuosinani Tampere United kotiutui Pyynikille. Tästä teki poikkeaman kaksi ensimmäistä kautta Kakkosessa 2017 ja 2018, jolloin pyrimme siirtää kotimme Tammelaan. Nuo kaksi kautta olivat rikkonaisia kotikentän suhteen, ja välillä jouduimme pelaamaan jopa Ratinassa. Yhtäkaikki, paluu Pyynikille vuonna 2019 tuli Tammelan käytön rajoitusten johdosta, ja lopulta siitä syystä, että halusimme pelata koko kauden yhdellä stadionilla. Halusimme oman kodin. Pyynikki onkin palvellut Tampere Unitedia yhtäjaksoisesti vuodesta 2019 lähtien.
Edustusjoukkueen kotikenttä ja Pyynikin huono tekonurmi on ollut edustusjoukkueen ja hallituksen välisissä keskusteluissa niin kauan kuin muistan. Keskustelu on ollut jatkuvaa, ja kuilu joukkueen ja hallituksen ajatusten välillä tässä asiassa on ollut olemassa. Ilman parempaa dataa ”kenttä on huono”-kommentit on sivuutettu seurayhteisön kasvattamisen, ottelutapahtumien kehittämisen ja oman linnakkeen rakentamisen edessä. Viimeisenä lukkona Kauppiin, Lamminpäähän tai Hervantaan siirtymisen tiellä on ollut puheenjohtajisto, jonka tehtäväksi on jäänyt perustella joukkueelle miksi Pyynikki on paras paikka pelata seuran kokonaiskuvaa katsottaessa.
Mikä on sitten muuttunut? Miksi seura hakee perusteluja suuremmalta yleisöltä ennen kuin epämukavia päätöksiä joudutaan tekemään? Ymmärrän asian itse niin, että seuralla ja hallituksella on ensimmäistä kertaa tiedossaan todellinen vastakkainasettelutilanne. Joukkueen sisältä on saatu todettua dataa joukkueen loukkaantumistilanteesta ja niihin johtaneista syistä. Edustusjoukkueemme taustat ovat vahvistuneet reilusti kolmen vuoden takaisesta ja taustoilla toimii nykyään ortopedi ja koulutettu fysiikkavalmentaja, jotka toimivat pelaajien kanssa lähes päivittäin.
Näiden tekijöiden läsnäoleminen on tuonut keskusteluun aivan uuden näkökulman, pelaajien terveyden, joka mielestäni pitää ottaa vakavasti huomioon kotikentästä keskustellessa. Toinen esitetty pointti liittyy pelillisiin asioihin, saadaanko Pyynikille kasattua yhtä kovaa joukkuetta kuin ”paremmille kentille”, vai onko Pyynikin kova alusta syy hakea pelipaikkaa ensisijaisesti muualta. Pyynikkiä puoltavissa kommenteissa perustelut pelaamiseen Pyynikillä ovat taloudellisia, mutta myös seuran kasvukiidon takia tärkeitä. Pyynikki on tiivis, tunnelmallinen ja toimiva STADION, siinä missä Kaupissa pelataan lähinnä rakennustelineiltä muistuttavissa olosuhteissa avoimella harjoituskentällä.
Vaikka kyse on yhdestä vuodesta, jonka jälkeen siirtyminen Tammelan stadionille on itsestäänselvyys, on päätös varmasti epämukava. Päättäessä mitä tahansa, pyllistät johonkin suuntaan. Seuran kannattajana hallinnon kokemaa epämukavuutta ja epävarmuutta yleisötuloista voidaan pienentää vain sillä, että yhteisömme sitoutuu avoimesti tukemaan seuraa mikä tahansa päätös tuleekin olemaan. Tämä tapahtuu ostamalla kausikortti ja käymällä ahkerasti peleissä.
Tampere Unitedin seurayhteisö on pystynyt aiemminkin tekemään kodin jopa Kaukajärven tekonurmelle, joten en näe syytä miksi sitä ei pystyttäisi tekemään myös Kauppiin, jonka fasiliteetit ovat kuitenkin askel parempaan suuntaan tuosta ajasta. Kodin rakentaminen poikkeusolosuhteisiin ei ikinä ole helppoa, mutta tämän hetkisellä tekemisen tasolla se on mahdollista. Olen itse valmis tulemaan ulos Pyynikki-poterostani, jonne aikanani hallituksen kanssa kaivauduimme. Tulen tukemaan hallitusta siinä valinnassa, minkä he tässä vaikeassa valintatilanteessa ikinä tekevätkään, on kauden 2023 koti sitten Pyynikillä tai Kaupissa.
