7.6.2020

 
 

Tampere Unitedin kannattaja­toiminta t√§ytt√§√§ t√§n√§√§n 20 vuotta



Näin jälkikäteen voidaan todeta 7.6.2000 alkaneen matkan, jonka aikana paikkaansa kotimaiselta jalkapallokartalta etsinyt tulokas kasvoi kannattajien seuraksi. Taival on ollut täynnä kunniaa, draamaa ja tuskaa. Kaikki on voitettu, kaikki on menetetty, tuhkista on noustu feenikslinnun lailla ja tultu suurella uholla takaisin ennen kuin saatiin jälleen nöyrtyä.

On vaikea kuvitella Tampere Unitedia ilman aktiivista kannattajaryhmää kentän laidalla. Näin ajatteli jo alkukesästä vuonna 2000 muutama paikallinen rivikannattaja, ja he löisivät toisensa.

”Aloin itse k√§ym√§√§n Tampere Unitedin peleiss√§ heti sill√§ ensimm√§isell√§ kaudella vuonna 1999. P√§√§dyin v√§h√§n puolivahingossa katsomaan Nokialle paikallisen Pyryn ja Tampere Unitedin peli√§. Jokin siin√§ puraisi heti. TamU voitti sen ottelun 1‚Äď4 tai 2‚Äď4. Dionision toisen maalin kohdalla tiedostin, ett√§ t√§m√§ on mun seura”, yksi kannattajatoiminnan perustajista ollut Tarmo Lyytik√§inen kuvailee ensikosketustaan Tampere Unitediin.

”K√§vin sitten yht√§ tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta katsomassa kaikki sen loppukauden kotiottelut, ja talvella her√§si ajatus, ett√§ olisi kyll√§ hienoa, jos olisi oikein kannattajaporukka siell√§ Tammelassa. Itse en kuitenkaan mit√§√§n saanut aikaiseksi, mutta sittemmin kauden jo alettua huomasin, ett√§ seuran silloisella keskusteluforumilla er√§s herra kyseli innokkaita aloittamaan vastaavaa toimintaa. Niinp√§ sovimme tapaamisen nyttemmin jo lakkautettuun kahvilaan rautatieaseman kupeeseen.”

Kyseiseksi herraksi osoittautui Petteri Granat. Keskustelujen jälkeen päädyttiin siihen, että kokeillaan.

”Ensimm√§inen ottelu oli 6.7.2000 Tammelassa FC Jokereita vastaan. Me vain menimme sinne Kalevan puoleiseen p√§√§tyyn. Olin onnistunut houkuttelemaan pari kaveriani mukaan. Toisin kuin muut katsojat, me j√§imme seisomaan. Kun ottelu alkoi avasimme √§√§nemme. Meit√§ oli nelj√§ ja saimme osaksemme paheksuneita, mutta my√∂s varsin huvittuneita katseita. Muutama laulu keksittiin lennosta ja yksi niist√§ on k√§yt√∂ss√§ t√§n√§kin p√§iv√§n√§”, Tarmo Lyytik√§inen muistelee.

”Kun ottelu loppui meit√§ oli ’sektiossa’ jo kuusi. Pari uskaliasta oli saapunut viereemme, kun olivat tajunneet homman nimen. Siit√§ se alkoi. Tuon ottelun j√§lkeen Tampere Unitedilla on ollut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kannattajat l√§sn√§ aina, kun joukkue on pelannut”, jatkaa Lyytik√§inen.

”Itse peli√§ en muista. Oltaisiinko h√§vitty? Se on j√§√§nyt mieleen, ett√§ aurinko paistoi eik√§ ollut mit√§√§n hajua mit√§ oltiin tekem√§ss√§”, Petteri Granat kertaa tapahtunutta osaltaan.

Petteri Granat otti kannattajatoiminnan pyörittämisen vastuulleen. Kaikki piti opetella alusta, eikä maan ohuen kannattajakulttuurin takia ollut edes oikein ketään keltä kysyä neuvoa.

”Koko ajan oli puuhaa ja aina seuraava matsi tulossa. Ja aina t√§ytyi j√§rjest√§√§, ett√§ hyvin pienest√§ ryhm√§st√§ v√§hint√§√§n jotkut olivat paikalla peliss√§ kuin peliss√§. Minulla oli jotenkin sellainen naiivi usko, ett√§ kaikkihan ovat t√§llaisesta toiminnasta kiinnostuneita! Kaikkihan haluavat katsoa jalkapalloa ja laulaa! Luulin ihan tosissani, ett√§ oli vain ajan kysymys, kun meill√§ on kolme bussilastillista kannattajia jokaisella vierasreissulla”, muistelee Granat tuon aikaisia tuntojaan.

Tarmo Lyytikäinen allekirjoittaa Granatin näkemyksen, että läsnäolo jokaisessa pelissä oli tärkeää.

”Se toiminta oli alkuun hyvin kannattajam√§√§r√§keskeist√§. Koin itse suurta vastuuta meid√§n m√§√§r√§st√§ peleiss√§ ja raahasin katsomoon tuttuja ja tuntemattomia. Muistan tulleeni er√§ist√§ risti√§isist√§ suoraan puku p√§√§ll√§ VPS-otteluun Tammelaan, ja KuPS-ottelun toiselle jaksolle hautajaisista. Eih√§n siin√§ mit√§√§n j√§rke√§ ollut”, Lyytik√§inen my√∂nt√§√§.

Suomalaisen fanitoiminnan alkulähteillä

Yksi Jokerit-ottelussa laulaneista oli Tuukka Niukkanen. Niukkasen roolia voidaan parin ensimmäisen vuoden aikana pitää varsin merkittävänä.

”Se homma imaisi mukaansa heti. Meit√§ oli pieni porukka, mutta meill√§ oli aidosti hauskaa peleiss√§, ja kaikki eliv√§t tunteella mukana. Arvostus mit√§ saatiin mm. joukkueelta, kun meit√§ oli vieraspeliss√§ esimerkiksi se viisi henkil√∂√§, oli iso asia pienelle porukalle, ja se antoi lis√§motivaatiota kannustamiseen”, Tuukka Niukkanen niputtaa vuosituhannen alkuvuosia.

Tommi Paavola k√§vi Kotkassa huutamassa pelin j√§lkeen meille, ett√§ meid√§n pit√§isi lis√§√§nty√§”, Tarmo Lyytik√§inen muistelee huvittuneena.

”Paavolan Tommi lukeutuu edelleen todella korkealle kaikkien aikojen TamU-suosikkini listauksessa. Ei antanut milli√§k√§√§n kent√§ll√§ periksi ja oli selv√§sti ensimm√§inen pelaaja, joka ymm√§rsi sen mit√§ me yritimme saada alulle. H√§n repi muun joukkueen h√§vityn pelin j√§lkeen vaikka v√§kisin kiitt√§m√§√§n kannattajia. H√§n onnistui yhdess√§ kaudessa j√§tt√§m√§√§n itsest√§√§n l√§htem√§tt√∂m√§n j√§ljen”, Lyytik√§inen ylist√§√§ Paavolaa.

Tampere Unitedin kannattajat saavat edelleen kuulla Tampuriini-nimestä. Tämä oli kannattajaryhmän nimi kolmen ensimmäisen kauden ajan, ennen kuin toiminta siirtyi uusien henkilöiden vetämäksi, ja Sinikaarti aloitti toimintansa.

”Eih√§n silloin ollut kuin HJK:lla Forza, Lahdella FCLK, Jokereilla 116%, Interill√§ Ultraboyz ja Vaasassa my√∂s toimintaa. Banzai aloitteli Kuopiossa meid√§n kanssamme samoihin aikoihin. Meit√§ jotenkin huvitti se, ett√§ suhteellisen pienet ryhm√§t ottivat homman niin kovin tosissaan. Se meid√§n Tampuriini-nimi oli yhdistelm√§ seuran nime√§ ja itseironiaa. Se my√∂s √§rsytti monia”, Petteri Granat kertaa nimen taustoja.

Tarmo Lyytikäisen mukaan eräs toinen nimi oli todella lähellä päätyä faniryhmän nimeksi.

”Koboltit oli p√∂yd√§ll√§ pitk√§√§n. Nimi tuli joukkueen pelipaidasta, joka on koboltin sininen. Siit√§ logostakin taisi olla jollain joku hirvi√∂hahmotelma olemassa. N√§htiin kuitenkin se lopulta ehk√§ meille jotenkin vieraana. Me noin l√§ht√∂kohtaisesti pidimme peleiss√§ vain hauskaa ja siin√§ oli aika paljon hassuttelua mukana.”

”Muutamaan otteeseen olen kyll√§ miettinyt, ett√§ se Koboltit olisi ollut kyll√§ sellainen nimi, ett√§ sen alle ultrahenkisemm√§nkin ihmisen olisi ollut helpompi tulla. N√§en, ett√§ jos Kobolttiin olisi p√§√§dytty, ryhm√§ voisi vallan hyvin edelleenkin olla sen niminen”, jatkaa Lyytik√§inen.

Suomen mestaruus 2001

Juuri aloitellut ryhm√§ palkittiin Veikkausliigan toimesta kauden 2000 p√§√§tteeksi ”Vuoden lojaalisin kannattaja” -palkinnolla. Pokaali l√∂ytyy edelleen seuran toimistolta. Lis√§√§ mannaa satoi koneeseen, kun United pelasi seuraavalla kaudella huikean kauden ja voitti kaikkien yll√§tykseksi Suomen mestaruuden sek√§ eteni Suomen Cupissa loppuotteluun asti. Menestys n√§kyi my√∂s Tampuriinin todella nopeana kasvuna. Ryhm√§st√§ kasvoi parissa vuodessa kokoluokaltaan yksi suurimmista Suomessa.

”Se vuodessa tapahtunut muutos oli todella merkitt√§v√§. Siin√§ kun yht√§kki√§ saattoi joutua sanomaan, ett√§ valitettavasti bussi on jo t√§ynn√§”, Tuukka Niukkanen muistelee.

”Silloin tuli olo, ett√§ ollaan jo aika kaukana siit√§ ajasta, kun Petteri ajoi meit√§ autolla katsomaan jotain vierasmatsia. Samalla tuo kasvu oli my√∂s itselle raskasta ja jopa v√§h√§n merkki siit√§, ett√§ ehk√§ muut saavat jatkaa t√§st√§”, jatkaa Niukkanen.

Tuukka Niukkanen palaa mielellään kauden 2001 muistoihin.

”Moni reissu on j√§√§nyt eri syist√§ mieleen. Tilausjuna Cupin loppuotteluun Helsinkiin ja matkan katkeaminen Toijalaan, kun tuli tieto ottelun peruuntumisesta. Se kun meit√§ l√§hti kolme Rovaniemelle junalla seuraamaan peli√§, ja siit√§ tuli sellainen raju vuorokauden reissu, jossa paluumatkalla Ville Lehtinen onnistui jotenkin myym√§√§n meille k√§nnykk√§liittym√§t. Jokainen peli oli omalla tapaa el√§mys ja jokaisesta j√§i jonkinlainen j√§lki itseeni”, Niukkanen tunnelmoi.

Miten näet Tampere Unitedin ja suomalisen kannattajakulttuurin vuonna 2020?

”Seuraidentiteettih√§n on muuttunut t√§ysin. Ennen oli seura ja kannattajat. Nyt ne ovat yht√§. Yh√§ voi tulla kritiikki√§ pelaajille ja valmennukselle, kuten v√§lill√§ kuuluukin tulla, mutta kohta kymmenen vuoden takaiset tapahtumat ovat syvent√§neet kannattajien suhdetta seuraan huomattavasti. Samalla olen oppinut ymm√§rt√§m√§√§n alasarjojen t√§rkeyden. Aikoinaan minulle oli vain Veikkausliiga ja kritisoinkin paljon sit√§, miksi alempia sarjoja ylip√§√§t√§√§n pelataan samana p√§iv√§n√§. Olen oivaltanut seurojen perinteiden ja omien identiteettien t√§rkeyden”, Petteri Granat vastaa.

”T√§ll√§ hetkell√§ seuraaminen minun osaltani tapahtuu l√§hinn√§ TV:n kautta. Mutta, sanotaanko n√§in, ett√§ kauaksi on tultu siit√§ hetkest√§, kun tapasimme toisemme ensimm√§ist√§ kertaa. Olen ylpe√§ siit√§ mik√§ laitettiin alulle, mutta my√∂s ihaillen seuraan t√§m√§n p√§iv√§n kannattajakulttuuria, vaikkakin vain sivukatsojana”, tiivist√§√§ Tuukka Niukkanen.

”Vaikka me ollaan juuri tiputtu sarjatasoa alemmaksi, seura voi mielest√§ni paremmin kuin koskaan ennen. Olemme todella terveell√§ pohjalla, meill√§ on laaja kannattajakunta, juniorim√§√§r√§t kasvavat prosentuaalisesti kovinta tahtia koko Pirkanmaalla ja talous on hoidettu mallikkaasti. Omaamme riitt√§v√§n m√§√§r√§n kunnianhimoa ja j√§rke√§ yhdess√§. Itse olen koko ajan enenemiss√§ m√§√§rin v√§hemm√§n kiinnostunut jalkapallosta Tampere Unitedin ulkopuolella. Nyt 20 vuotta my√∂hemmin olen kovaa vauhtia keski-ik√§istyv√§ hiljattain yksin j√§√§nyt pullukka. Olen tiedostanut ja hyv√§ksynyt, ett√§ on varsin todenn√§k√∂ist√§, ettei itselleni koskaan j√§lkikasvua tule. Jotenkin t√§st√§ touhusta on tullut sit√§ kautta entist√§kin t√§rke√§mp√§√§, ja haluaa edesauttaa siin√§ mihin tilaan t√§m√§ seura j√§√§, kun jonain p√§iv√§n√§ ei en√§√§ ole t√§√§ll√§”, Lyytik√§inen p√§√§tt√§√§.